Tommi Aitio | Parhaimmillaan runo on kuin läheinen ystävä, jolle voi soittaa vaikka aamuyöstä ja kertoa murheensa. Kevään sesonki on laatulyriikalla kyllästetty
Medianäkyvyydessä ja somejulkisuudessa perinteinen runokirjallisuus tapaa jäädä meluisampien tyylilajien varjoon. Se on kuin juhannustanssien seinäruusu tai sukujuhlien hiljainen älykköserkku, jota luullaan vaikeasti lähestyttäväksi.
Mielikuva on toki väärä, sillä parhaimmillaan runo on kuin läheinen ystävä, jolle voi soittaa vaikka aamuyöstä ja kertoa murheensa. Leikkisäkin se voi olla, kuten Jyrki Kiiskisen ja Rami Saaren esimerkit osoittavat – ja Saaren tapauksessa myös herkullisen lihallinen.
Mikään inhimillinen ei olekaan runolle vierasta. Kevätsesongin kolme kiinnostavinta kotimaista kokoelmaa ovat kaikki paitsi suvereenisti laatulyriikkaa myös kosketusetäisyydeltä elämää kirjoitettuja. Niissä esiintyy tunteita ja tilanteita ja tunnetiloja, joista jokainen tunnistaa omansa.
Vaan runossa voi puhua myös luonnontieteellisin käsittein ja olemisen ydinkysymyksistä heruttaen. Teoreettisesta fysiikasta valmistunut ja sittemmin pääomasijoittajana toiminut Vera Sylvius yllättää esikoisteoksellaan. Se on yhdistää kovat luonnontieteet perinteiseen pehmeään luontolyriikkaan, mutta on ennen kaikkea koherentti ja täysin valmis taideteos vailla merkkiäkään siitä, että tekijä on ensimmäistä kertaa asialla.
Passi korvien välissä
Välillä Helsinki väsyttää, tunnustaa israelilais-argentiinalais-kreikkalais-suomalainen runoilija Rami Saari. Hän kirjoittaa hepreaksi, mutta runojen aihemaailma on universaali ja yksityiskohdissa Saari antaa todistusvoimaisia tulkintoja Suomesta, loputtomien mäntypuiden maasta. Maailmankansalaisella passi on korvien välissä ja identiteetti kielessä, siksi Saari Suomessa ihmetteleekin, ”missä on minuuteni ja kuka sen tänne toi”. Hän kirjoittaa yhtä sulavasti Helsingin kujista kuin Jerusalemin Jaffakadusta. Ennen kaikkea Saari kirjoittaa erotiikasta, jonka olomuodot vaihtelevat kaupallisesta lihallisen kautta sensuaaliseen. Aforistista viisautta edustavat säkeet onnen junasta, joka kulkee ohi kerran elämässä mutta kunnallinen roska-auto päivittäin.
Rami Saari: Sateen jalkapohjat. Suom. Minna Tuovinen (Parkko)
Kauppalehti, 3.5.2023
FINNISH POETRY translated by Saari to Hebrew
FINNISH PROSE translated by Saari to Hebrew
Rami Saari’s page